Vuonna 1945 nuori Toivo Peltonen päätti ryhtyä yrittäjäksi ja perusti oman suksitehtaan – tästä alkoi Peltosen matka suksivalmistuksen parissa. Ennen oman yrityksen perustamista Topi työskenteli hetken Järvisen suksitehtaalla, missä hänen poikkeuksellinen kiinnostuksensa oppia kaikki suksenvalmistuksen salat herätti ihmetystä. Nyt, toimintamme lähestyessä 80 vuoden merkkipaalua, kuljemme yhä Topin viitoittamaa tietä – innokkaina, uteliaina ja joka päivä uusia näkökulmia etsien.
ENSIMMÄISET VUODET HARTOLASSA
Käsintehdyt sukset alkoivat saada mainetta ensin paikallisesti, ja pian myös naapurikaupunkien hiihtäjät matkustivat Hartolaan etsimään Peltosen suksia. Kysyntä kasvoi nopeasti, ja pian Topin ensimmäinen myymälä kävi jo liian pieneksi. Hän jatkoi valmistusmenetelmien kehittämistä, minkä ansiosta tuotteet kehittyivät ja muuttuivat asteittain yhä teollisemmin tuotetuiksi. Aikanaan puiset sukset olivat kuin taideteoksia: ne olivat kevyitä, verrattavissa nykypäivän huippusuksiin, ja niiden viimeistely oli sekä taiturimaisen tarkkaa että kauniin huoliteltua.
1970-luku
1970-luvulla suksivalmistus oli merkittävä ala ja tärkeä työllistäjä koko maassa. Niin oli myös Topin perustama "Hartolan Suksi", kuten yritys silloin tunnettiin. Vuonna 1973 kaikkien aikojen tunnetuin suomalainen pitkän matkan hiihtäjä Pauli Siitonen voitti kuuluisan 90 kilometrin Vasaloppetin puisilla Peltosen suksilla, mikä nosti niiden myynnin Ruotsissa räjähdysmäiseen kasvuun.
Seuraavat tapahtumat mullistivat hiihtoteollisuuden pysyvästi. Vuonna 1974 esiteltiin lasikuitusuksi, mikä tuli valmistajille yllätyksenä. Yhtäkkiä puusuksilla ei enää haluttu hiihtää, sillä muovi-lasikuiturakenne osoittautui ylivoimaiseksi.
Topin sinnikkyys ja kekseliäisyys joutuivat koetukselle, mutta Peltonen selvisi muutoksesta voittajana ja astui 1980-luvulle entistä vahvempana. 1970-luvun lopulla monet suksivalmistajat kaatuivat, mutta ne, jotka selviytyivät, ovat pääosin yhä alalla – kuten mekin. Nykyään vaalimme tätä samaa sitkeyttä ja kekseliäisyyttä haastavina aikoina. Topin sisu on vahvasti osa DNA:tamme edelleen.
1980-luku
1970-luvun lopun selviytymistaistelun jälkeen vahvimmat valmistajat ottivat voiton suksituotannon siirtyessä yhä automatisoidummaksi ja virtaviivaisemmaksi. Tehokkaat koneet korvasivat monia aiemmin käsin tehtyjä työvaiheita.
1980-luku oli innovaatioiden aikaa. Jo silloin kokeilimme ensimmäistä kertaa pitokarvasuksia – ominaisuutta, joka löi läpi vasta noin 30 vuotta myöhemmin. Vaikka aikakausi ei ollut vielä oikea, tämä kuvaa hyvin Peltosen pitkälle tulevaisuuteen suuntautuvaa innovointia. 1980-luvulla lanseerasimme myös ZETA-vahattoman teknologiamme, jota käytetään edelleen tietyissä vaativiin olosuhteisiin suunnitelluissa suksimalleissa.
1980-luvun puolivälissä Peltonen toi suksiin graafisen suunnittelun ensimmäisenä koko hiihtoteollisuudessa. Siihen asti mallit koostuivat vain värillisistä viivoista ja tuotemerkeistä. Näin olimme jälleen innovaatioiden eturintamassa, ja pian muut valmistajat lähtivät seuraamaan perässä.
1990-luku
Hiihtokilpailut ovat olleet meille sydämen asia alusta lähtien. Vuonna 1992 Marjut Lukkarinen voitti olympiakultaa Peltosen suksilla, mikä teki 1990-luvun alusta menestyksekkään aikakauden meille. Suksivalmistajat siirtyivät 90-luvun puolivälissä käyttämään korkkiteknologiaa, ja suksen kuorikalvo-teknologian ansiosta grafiikka voitiin levittää saumattomasti myös suksen sivuille. Tästä tuli nopeasti alan standardi.
Tekninen kehitys ei kuitenkaan hillinnyt innovointihaluamme. 1990-luvun lopulla ja uuden vuosituhannen alussa kehitimme täyshiilikuiturakenteisen suksen, joka oli kevyempi ja jäykempi kuin mikään markkinoilla ennen tai sen jälkeen. Tämä erinomainen suksi osoittautui valitettavasti hieman liian suureksi haasteeksi pienelle valmistajalle. Mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan…
2000-luvulta eteenpäin
Uuden vuosisadan alkutaival ei ollut helpoimpia historian hetkiä meille. Onneksemme meillä on aina ollut uskollisia työntekijöitä, jotka ovat tehneet pitkän uran Peltosella. Yhdessä heidän kanssaan purjehdimme läpi vaikeiden aikojen ja voitimme. Myrskyt jatkuivat, ja omistajavaihdoksen myötä Peltonen Ski liitettiin osaksi Rapala VMC Oyj:tä vuonna 2005.
Innovaatioista ei ollut pulaa – niitä syntyi jatkuvasti. Kuten sanotaan, kun kerran aloittaa, on vaikea lopettaa. Otimme ensimmäisinä käyttöön nanoteknologian suksissa, ja jälleen pieni suomalainen suksitehdas näytti suuntaa tulevaisuuteen.
MUUTTO HEINOLAAN
Vuonna 2011 pakkasimme tavaramme – sahoista ja veitsistä vasaroihin ja maalisiveltimiin – ja muutimme Heinolaan. Sinne rakensimme huippumodernin suksitehtaan, jossa olemme toimineet siitä lähtien tilavammissa, siistimmissä ja mukavammissa tiloissa, jotka vastaavat paremmin nykyisiä tarpeitamme. Heinolassa työllistämme kymmeniä omistautuneita suksiseppiä ja teemme päivittäin kovasti töitä tuodaksemme ruokaa monen perheen pöytään.
2020-luku
Covid yllätti meidät. Sen lisäksi, että kaikki oli yhtäkkiä vaikeampaa päivittäisessä toiminnassa, tuotantomme toimi täydellä teholla. Rikkoimme tuotantoennätyksiä usean vuoden peräkkäin.
Teollisuus- ja hiihtomarkkinat ovat nyt kokemassa hieman koronaviruksen jälkeistä krapulaa, toipumassa ja asettumassa uudelleen. Hiihto ei ole koskaan ollut suositumpaa.
Nytkin näytämme tietä. Innovaatioita kirjaimellisesti sataa Suomesta! Olemme ottaneet käyttöön uuden tuotantotavan, joka on meille suurin muutos valmistuksessa sitten kuori-teknologian käyttöönoton. Tämä lähes 4 vuotta kehitetty menetelmä on osoitus siitä, mitä Peltonen edustaa. Tuotamme innovatiivisia ja laadukkaita tuotteita, jotka ovat koko hiihtomaailman edelläkävijöitä. Uuden tuotantomenetelmän avulla voimme esitellä tuotteita, joissa on kiinnitetty niin paljon huomiota yksityiskohtiin, mitä kukaan muu valmistaja ei tällä hetkellä pysty saavuttamaan.
Mitä meitä odottaa? Vuonna 2025 vietämme 80-vuotisjuhlaamme. Vaikka vaalimme menneisyyttä, odotamme innolla tulevaisuutta. Ennustamme hiihdossa tapahtuvan vallankumouksen seuraavan 5-15 vuoden aikana. Peltonen pysyy innovaatioiden kärjessä. Meillä, suksista ja hiihtämisestä kiinnostuneilla hulluilla suomalaisilla, on vielä paljon näytettävää muulle hiihtomaailmalle.
